Rakas päiväkirja

Yksin olijan monologi

Yksin jäädessä pidemmäksi aikaa alkaa ahdistaa paljon ja tulee masentunut fiilis. Tekisi mieli päästä äkkiä seuraavaan hetkeen, jolloin yksinäisyys päättyy. Vilkuilen kelloa ja olen toivoton. Rintakehässä painaa ja ahdistaa, mielessä jopa masentaa hieman.

En löydä kunnolla sanoja, purkaakseni tätä, olo on niin erikoinen, enkä oikein tiedä sille syitä. Huokailen, että voi kumpa aika lipuisi nopeammin. Rintakehässä hiertää ja kiristää, olen ihan yksin. On niin hiljaista, olen surullinen, sillä tunnen olevani niin ypöyksinäinen. 

Hiljaisuuskin ahdistaa. Selailen facebookia kuin tyhjyyttä, skrollaan sormella tauotta alaspäin, ikäänkuin etsien jotain kiinnostuksen pilkkua sieltä, mutta sitä ei tule, tiedän sen. En tiedä muutakaan pakokeino ja uutisia en jaksa lukea. Suljen hermostuneena Facebookin ja lasken sen mukana kännykän alas, olen lamaantunut. Mitä teen?

Vastaa