• Lyyrisiä mielenmaisemia

    Jännitys tiivistyy

    Kun astun huoneeseen, pää täyttyy kuvista, joissa olen erillinen, yksinäinen, onneton. En saa vedettyä henkeä, olen ponneton. Huomion kohteeksi joutuminen pelottaa. Se mun sieluani teloittaa. Yritän vain järkeillä, kaikki on hyvin, ei ne mua kato. Mutta entä jos ne kattookin? Ja kattoo pahalla?! Entä jos ne kuiskiikin ja nauraa pahalla?! Kuinka voisin unohtaa? Koulukiusaamisen jättämät arvet...