Mieli ja tunteet

Stressi syö luovuutta

Lapsena luovuutemme kukoistaa. Muistan, kun kaadoin ovenkahvasta teetä vieraille ja nauhoitin kasetille pehmoleluni sanelemia uutisia. Uutisten nauhoitusten avulla käsittelin päivän aikana tapahtuneita asioita mielessäni ja pääsin purkamaan niitä luovalla tavalla. 

Mutta mihin katoaa luovuus, kun on kroonisesti stressantunut? Minun kohdallani se on pitkä tarina, mutta tämä tietynlainen “stressi” sai alkunsa, kun olin 12 vuotias. Kolme läheistäni kuoli lyhyen ajan sisällä. Muistan, kuinka ajattelin, että en saa enää nauttia harrastuksistani. Muuten, jos on liian kivaa, kuitenkin jotakin pahaa tapahtuu ja pian. Jätin taka-alalle piirtämisen, hiihtämisen ja pianonsoiton. Olin koko yläasteen masentunut enemmän tai vähemmän. Toki kaverini kanssa kuvasimme itse tehtyjä elokuvia ja se oli mielettömän hauskaa ja antoi vastapainoa pahalle ololle. 

Muistan, kuinka kahdeksannella luokalla meillä vaihtui kuvaamataidon opettaja ja tilalle tuli opon mies, joka äksyili kaikille ja pyyhki hikikarpaloita sen jälkeen otsalta pyyhkeellä. Kerran hän ärjyi minulle, kun häpesin, kuinka työni näytti kamalalta ja yritin peittää sen kädelläni. Hän karjui “täällä ei tarvitse peitellä mitään” ja sitten häpeissäni yritin vain piirtää ja hän sanoi “miten tuosta kynästä lähtee noin rumaa jälkeä?”. Nämä sanat ovat jääneet soimaan alitajuntaani. 

Woman Wearing Blue Top

Minua jännitti opettaja niin paljon, että kuvaamataidon arvosanani tippuivat pari numeroa alaspäin opettajan vaihdon takia. Tällaista hallaa voi opettaja tehdä oppilailleen, jos hän ei ole pätevä. Muistan, kuinka jotkut oppilaista menivät opettajan edellyttämään käytösmalliin mukaan ja kyselivät töistänsä, että “opettaja, opettaja, onko tämä oikein?”. Minusta se oli naurettavaa.

Sitten lukiossa stressini ja yksinäisyyteni vain paheni. Aloin suorittamaan lukioaineita isäni vaativuuden takia. Tein läksyjä iltamyöhään ja yritin väkisin pysyä mukana pitkässä matematiikassa. Olin todella kova jännittämään luokkatilanteissa ja muistan, kuinka voimani menivät vain tunneilta selviämiseen. Eikä mieleeni aina jäänyt kunnolla asioita. Tämä surettaa minua näin jälkikäteen, sillä olisin halunnut oppia. Halusin tuohon aikaan myös lopettaa terapiassa käynnin, sillä muistan, että minua uuvutti jankuttaa ja valittaa vain aina samoista asioista terapiassa. Sen lopettaminen oli kuitenkin huono päätös. 

Luovuus, sekä myös syvällinen oppiminen on siis kaukana suorittamisesta ja puskemisesta. Luovuus voi tulla, kun sille antaa tilaisuuden, eikä väkisi yritä liikaa. Itse olen huomannut, että runosuoneni on alkanut kukkia jälleen ja siksi aloin julkaista runoja enemmän myös täällä blogissani. Olen iloinen siitä, että tämä lapsuuden harrastukseni on palannut! 

Multicolored Wallpaper

Olen myöskin synnynnäisesti erityisen herkkä, joten luovuuteni kukka menee helpommin nuppuun, jos sitä pakottaa tai vaatii. Luovuutta voi sumentaa stressi ja väsymys. Ne pitkittyessään kaventavat myös ajattelua, jolloin energia menee pahimmillaan vain tilanteista selviämiseen. Tämä voi johtaa myös putkinäköisyyteen tai mustavalkoiseen ajatteluun, jossa ei luovuuden ja avarakatseisuuden käyttövoimalle ole tilaa. Näin käydessä on hyvä pysähtyä ja olla suopea itselle. Takaisin luovuuden ja aidon minän lähteille muuttuminen on prosessi. Voi ajatella, että nousee fenix-linnun lailla tuhkasta uudelleen.

Luovuutta voi elvyttää meditoimalla, musiikin kuuntelulla, tanssimalla tai vaikkapa värittämällä. Luovuutta voi ilmaista, vaikka taidot eivät olisi kummoiset. Jo se, että saa luoda uutta ja nauttia sydämensä paperille laittamisesta, tekee siitä itsessään jo nautittavan ja palkitsevan itseilmaisun muodon. Kun luovuudelle antaa aikaa ja tilaa, se pikkuhiljaa astuu luokse. 

Vastaa