Psykoosi

Psykoosi, kuinka sairastuin siihen? Osa 2.

Itselläni psykoosiin sairastuminen kehittyi salakavalasti pikkuhiljaa. Tähän vaikutti suuresti osaltaan puoskari (vaihtoehtohoitaja), jonka luona kävin säännöllisesti. Noin kahden viikon välein. Aloin ajatella, ettei muu kuin hän osaa auttaa minua ja siksi suljin pois terapian mahdollisuuden.

Tämä puoskari oli todella hyvä argumentoimaan ja vaikuttamaan herkkään, epätoivoiseen ja jännittyneeseen mieleeni. Hän ei tainnut oikein itsekään ymmärtää, miten hänen sepustuksensa vaikuttivat minuun. Siihen lisättynä pitkään jatkunut stressi ja unen puute laukaisivat psykoosini.

Muistan, kun tapasin puoskarin ensimmäisiä kertoja. Hän alkoi selittää ihmisen eri hienokehoista ja kuinka ne vaikuttivat omaan olotilaan ja käytökseen. Lisäksi aloin pelätä, että tämä vaihtoehtohoitaja näkee energiakenttäni ja sen, etten ole läsnä. Käsitin puoskarin ansioista myös läsnäolo termin väärin. Kuvittelin, että se on jokin autuas tila, jota pitää tavoitella. Siitä tuli osa suorittamista. 

Hän myös puhui, että hänellä on kyky olla yhteydessä tuonpuoleiseen, kuolleisiin henkilöihin. Kerran kysyin hänen luonaan, että miksei hän ollut vastannut tekstiviestiini, jossa kysyin neuvoa häneltä. Siihen hän vastasi jo jutelleensa siitä minun kanssani telepaattisesti. Aloin pitää häntä vähän niin kuin yli-ihmisenä ja esimerkki henkilönä, josta täytyy ottaa mallia.

Lisäksi hän puhui ihmisten ja eläinten energiakentistä, joita herkät voivat aistia. Sekä siitä, että ihmisillä ja eläimillä on eri taajuuksia, joilla ne värähtelevät. Hän kertoi esimerkin, jossa hän oli ajanut autoa ja yrittänyt päästä hirven taajuudelle ja hirvi oli osunut pian keskelle tietä. 

Kävin puoskarilla useamman vuoden ajan säännöllisesti, mutta stressini ja jännitykseni eivät lieventyneet. Pikemminkin ne kasvoivat, sillä otin puoskarin henkiset asiat liian vakavasti ja aloin myös ottaa aiempaa enemmän itsekin selvää vielä lisää puoskarin kertomista asioista. Tilasin muun muassa astrologisia tulkintoja, joissa luki vähän armottomiltakin tuntuvia asioita. Muun muassa, että saatan menettää toisen vanhempani ja niin edelleen. Ne rasittivat mieltäni kovin. 

Jälkeenpäin huomaan, että minulla oli muutaman vuoden kuluttua ja tilanteen näin jatkuttua jo orastavia psykoosin merkkejä. Luin muun muassa jostakin henkisen kehityksen kirjasta, että sattumaa ei ole olemassa. Kaikella on tarkoituksensa. Tämä johti siihen, että aloin ikäänkuin löytämään ympäristöstäni kaikenlaisia merkkejä tai enteitä elämääni liittyvistä asioista. Luin esimerkiksi, mitä eri eläimet symboloivat. 

Lisäksi nostelin henkisten mestarien kortteja, joilla kysyin kysymyksiä, miten elämäni tulisi jatkumaan ja milloin stressini laukeaa. Olin myös hyvin yksinäinen.

Kun olin jo pienessä psykoosissa, soitin epätoivoisesti puoskarilleni ja kerroin oireistani. Hän neuvoi minun harjoittelevan kaatumisharjoituksia, joilla voin jotenkin kontrolloida kehossa läsnäoloani. Koin nimittäin, etten ollut kehossani läsnä, vaan ikään kuin haamuna sen ympärillä. Se oli todella pelottavaa.

Lisäksi puoskari kertoi, että nyt maailmassa oli tapahtunut suuri energiataajuuden nousu ja että oireiluni voivat liittyä tähän. Lisäksi hän neuvoi minua menemään lääkäriin hakemaan erästä lääkettä, joka turrutti hermopääni. Tämän lääkkeen seurauksena en tuntenut enää senkään määrin kehoani, enkä uskaltanut käydä enää nukkumaan. Sillä kun heräsin, tunsin, etten ole kehossani läsnä. Psykoottiset oireet pahenivat. Jouduin sairaalaan.

Kun pääsin sairaalasta, olin alkanut jo kyseenalaistaa puoskarini kertomia asioita. Koin, että hän oli pettänyt minut. Kerroin hänelle, että hänen sepustuksensa olivat tehneet minut sairaalakuntoon. Hän vain tokaisi siihen, että “sinun kanssasi olisi pitänyt olla sitten ihan hiljaa”. Olin nimittäin siihen aikaan hyvin ujo ja hiljainen ja jänntin puoskarilla käyntiä.

Myöhemmin, yritin päästä nopeasti kuntoon, enkä paljon miettinyt omaa jatkoa terapia rintamalla. Halusin vain päästä äkkiä tasapainoon ja väsyttävistä lääkkeistä eroon. Tämä oli virhe, sillä sairastuin vajaan vuoden päästä uuteen psykoosiin.

Minulla todennäköisesti oli masennus, joka johti hoitamattomana psykoosiin. Opin, että mielen sairastuessa ei pidä hötkyillä, vaan antaa itsensä ottaa aika paranemiseen. Sekä ottaa apu vastaan, jonka voi saada, eikä hävetä sairastumistaan.

Lue myös

https://www.mieliblogi.fi/psykoosi-kuinka-sairastuin-siihen/

https://www.mieliblogi.fi/mielenterveys-ja-puoskarointi/

Vastaa