Mieli ja tunteet

Mielenterveys ja puoskarointi

Itselläni on kokemusta vaihtoehtohoitojajien puoskaroinnista. Ajattelin kirjoittaa tässä postauksessani siitä omakohtaisesti, sillä aina vaihtoehtohoidot eivät ole ajankohtainen tai sopiva vaihtoehto, kun elämässä on käynnissä esimerkiksi jokin kriisi. Henkilökohtainen kokemukseni on tästä varoittava esimerkki.

Vaikeassa elämäntilanteessa kannattaa kääntyä aina ammattihenkilön, kuten psykoterapeutin puoleen. Toki, jos tämä puoli on kunnossa, voi tietenkin omia tuntemuksia kuunnellen hyötyä myös muista hoitomuodoista.

Itse aloitin käymään noin kuusi vuotta sitten erään vaihtoehtohoitajan luona. Hän teki trager-terapiaa, sekä antlitz-analyysejä, joita hän hoiti solu mineraaleilla. Antlitz-analyysissä katsotaan kasvoista kehon puutostiloja. Samaan aikaan aloin käymään myös erään vyöhyketerapeutin luona.

Nämä hoitajat omasivat selvästi hyvin henkisen maailmankuvan. Syy, miksi aloin käymään heidän luonaan oli se, että kuulin niistä suosituksia ja olin utelias. Lisäksi olin siihen aikaan hyvin herkässä mielentilassa, minulla oli todella kova sosiaalisten tilanteiden pelko ja jännitys, sekä olin ahdistunut. Halusin näihin saada apua.

Tämä trager-terapeutti alkoi heti alussa selittämään hyvin yli ymmärryksen meneviä asioita. Hän halusi aina ennen trager-hoitoa keskustella asiakkaan kanssa. Hänellä oli muka yhteys kuolleisiin ja hän pystyi keskustelemaan ihmisten kanssa “sielutasolla”. Tämä sai nuoren mieleni valitettavasti sekaisin. 

Myös tämä vyöhyketerapeutti, jonka luona kävin, hänen luonaan nostelin aina joitakin “henkisten mestarien kortteja”. Ikään kuin korttien nosteleminen olisi kuulunut osaksi hoitoa. Kortit toivat viestejä tuonpuoleisesta kuhunkin elämäntilanteeseen. Aloin uskoa niihin sokeasti, sillä elämäntilanteeni oli kurja. Luin myös itse paljon lisää aiheesta, josta nämä hoitajat kertoivat ja näin soppa vaan syveni.

Kärsin tuolloin myös voimakkaasta yksinäisyydestä, enkä osannut tehdä sille mitään, sillä aikani meni omavoimaiseen ja epätoivoiseen itsensä kehittämiseen ja siitä lukemiseen. Lisäksi tämä trager-terapeuttini kertoi, että minä olin ehkä sellaiselta sielutasolta, etten kaipaa välttämättä muita ihmisiä. Uskoin häntä ja hukkasin tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Hän myös kehotti tunnistamaan eron yksin olemisessa ja yksinäisyydessä. Vaikka olin silminnähden hyvin yksinäinen.

Lopetin terapiassa käynnin, sillä koin lopulta, ettei muu kuin vaihtoehtohoitaja pystynyt ratkaisemaan ongelmiani. Hänellä oli aina jokin upea ja ällistyttävä selitys tai ratkaisu ongelmiini ja aina tuli uusi mineraali, jonka puutoksesta oireiluni johtui. Halusin uskoa siihen.

Tämä johti siihen, että muutaman vuoden päästä sairastuin psykoosiin näiden ylihenkisten asioiden stressaamana, sekä voimakkaan unettomuuden seurauksena. Muistan, kuinka mietin, pystyykö muiden ajatuksia kuulemaan. Psykoosi pysäytti ajattelemaan uudelleen, mihin oikein uskoin. Niinpä päätin jättää nämä henkiset hapatukset ja päätin alkaa viemään itseäni eteenpäin tästä suosta pikku hiljaa. 

En halua yleistää, että vaihtoehtohoidot olisivat pahasta. Kritisoin vain puoskarointia ilmiönä. Jos hoidoista kokee saavansa muuten hyödyn, se on ihan ok. Itse hoidothan ovat vaarattomia, eikä niiden kokeilemisessa varmaankaan menetä mitään. Itse vain huomaamatta aloin omaksua vaihtoehtohoitajien esille tuomaa maailmankuvaa vaikeassa elämäntilanteessani, kun olisin tarvinnut ammattiterapiaa. Näen tässä vaaran. 

Tiivistetysti voin sanoa, että vaikeissa elämäntilanteissa kannattaa ja pitää kääntyä lääkärin tai muun AMMATTILAISEN puoleen, kun mieli ei voi hyvin. Muuten voi pahimmassa tapauksessa heittää rahansa ja mielenterveytensä kankkulan kaivoon. Aina täytyy tietenkin mennä omalla järjellä, tutkaillen. Tämä on minun kokemukseni. 

Lue myös: Psykoosi, kuinka sairastuin siihen?

One Comment

Vastaa