Rakas päiväkirja

Kuinka vapauduin yksinäisyydestä?

Ennen, kuin tapasin nykyisen poikakaverini, olin kokenut yksinäisyyttä monen vuoden ajan. Kun menin ensimmäisen psykoosini jälkeen terapiaan, terapeuttini suositteli minulle Tinderiin menemistä. Ajattelin, että miksikäs ei, sillä kaipasin pitkäaikaista ja kannustavaa seuraa. Tein näin ja muutaman kuukauden päästä tapasin nykyisen poikakaverini. Se oli todella jännittävää aikaa.

En ollut ollut kenenkään kanssa vuosiin, muuta kuin oman perheenjäsenteni kanssa. Minua jännitti ihan sietämättömästi laittaa oma kuva Tinderiin ja vielä keskustella ihmisten kanssa. Olin mielettömän jännittynyt, aina, kun viesti kilahti puhelimeeni. 

Terapeuttini ehdotti, että kannattaa ensimmäisellä tapaamisella ehdottaa jotakin tekemistä, jotta sen tekemisen lomassa voisi keskustella, eikä tarvitsisi jännittää vain pelkän “kahvikupposen” äärellä. Niinpä tapasimme poikakaverini kanssa ensimmäistä kertaa laskettelukeskuksessa. 

Juttu lähti hyvin luistamaan, kerroin, että olin kova jännittämään ja kärsinyt pitkään yksinäisyydestä. Muistan, että koin, että minulla oli kovia tunnelukkoja ja että ne rajoittivat elämääni. Kun aloimme tapailla useammin, muistan että itkin monet illat poikakaverilleni monen vuoden kestänyttä yksinäisyyttäni ja siihen liittyneitä tunnelukkojani. Hän oli aina tukenani ja pikkuhiljaa jännitykseni laimeni. 

Kuitenkin, koin hyvin positiivisella tavalla stressaavaksi poikakaverini tapailun ja siitä edelleen hänen muuttonsa minun luokse. Se aiheutti oman stressinsä. Hän patisti minua hakemaan kesätöihin ja niinpä hain varasto hommiin. 

Se kesä oli stressaava uusien työkavereiden kanssa, olin niin jännittynyt heidän seurassa. Minulla oli silloin vielä kovia sosiaalisia jännitteitä. Lisäksi minulla oli juuri tapahtunut suuri elämänmuutos poikakaverini ja hänen muuton vuoksi. Se oli omalla tavalla kuormittavaa. Olin myös vielä hieman toipumisvaiheessa ensimmäisestä psykoosistani.

Minulle alkoi tulla pahaa unettomuutta ja jouduin lopettaa kesätyöt aikaisemmasta poiketen. Tilanne johti siihen, että sairastuin psykoosiin uudelleen. Minulla oli taustalla todennäköisesti myös hoitamaton masennus, enkä käynyt terapiassa säännöllisesti, vaan hätiköin toipumisessani ja turvauduin siinä vain poikakaveriini. Se oli oma mokani. 

Sairaalajakson jälkeen aloin aktiivisesti liittyä erilaisiin kaveriryhmiin netissä ja etsimään sitä kautta uusia ystäviä. Pian tapasinkin uusia kivoja tyyppejä ja jännitykseni karisi. Kaikki tapaamiset eivät kuitenkaan osuneet nappiin. Se kuuluu asiaan. Mutta onneksi oikeat ihmiset kyllä tunnistaa, kun juttuun pääsee.

Kaiken tämän jälkeen olen jälleen tasapainoisessa elämäntilanteessa, ilman yksinäisyyden taakkaa harteillani. Yksinäisyydestä voi selvitä, kun tekee aktiivisesti töitä sen eteen. Eikä jumitu kotisohvalle murehtimaan.

Lue myös: https://www.mieliblogi.fi/yksinaisyys/

Vastaa