Rakas päiväkirja

Koulukiusaaminen ja sen jättämät jäljet minussa

Oletko sinä joutunut kohtaamaan koulukiusaamista jossakin elämäsi vaiheessa? Itse koin kiusaamista lähes koko alakouluajan. Se oli sanatonta kuiskimista seurassa, ilveilyä, tekstiviestien lähettelyä ja joukosta pois potkimista.

Minulla oli alakoulusta lähtien kaveri, jonka koin parhaaksi kaverikseni ja pahimmaksi kiusaajakseni. Hänen kanssa oli todella mukava viettää aikaa, mutta hän saattoi suuttua todella pienestä, jos ei saanut esimerkiksi leikkiä minun tietyllä lelullani. Tästä saattoi seurata monta päivää kestävä kiusaaminen, johon hän otti muitakin luokan tyttöjä mukaan.

Kiusaaminen on tietenkin jättänyt minuun jälkensä. Nimittäin aina, kun olen aloittanut jossakin uudessa koulussa, olen bongannnut joka luokasta vähintään ne kaksi manipuoloivaa tyyppiä ja alkanut pelkäämään heitä. Olen ollut asenteella että “Anteeksi, että olen olemassa” ja pelännyt manipuloivien tyyppien huomaavan tämän. 

Olen lisäksi todella herkkä negatiiviselle huomiolle ja se tuottaa minulle todella pahaa oloa, jos kohtaan sellaista. Nykyäänkin vielä olen koulussa aika ajoin hyvin jännittynyt ja mietin, mitä muut minusta ajattelvat ja puhuvatko luokan manipuloivat tyypit minusta jotakin. Tai huomaavatko he minun epävarmuuteni tai heikkouteni läpi ja siksi alkaisivat puhumaan minusta jotakin. 

Kun minua kiusattiin, opettajien puuttuminen oli löyhää ja tehotonta. Tämä on surullista, sillä kiusaajat saivat vain valtaa. Muistan opettajien tehottomuuden myös yläkoulussa, kun olin siellä yksinäinen. Kukaan opettaja ei tullut puhumaan kanssani, kun olivat välitunnilla vahtivuorossa, vaan kävelivät vaan huomaamattomasti ohitseni. Olin vihainen silloin kaikille, kun häpesin seistä yksin vain käytävillä. 

Olen kuitenkin saanut myöhemmin koulussa korvaavia kokemuksia vanhoista traumoista. Ja jännityksenikin, sekä pelko kiusatuksi tulemisesta on laimentunut sen johdosta. Voi myös sanoa, että joskus aika korjaa haavat. Olen huomannut, että ihmiset ovat keskimäärin aika itsekeskeisiä, eivätkä he kuluta energiaansa minun asioihin. 

Lisäksi, kun olen rohkeasti jutellut muiden kanssa, olen huomannut, että heilläkin voi olla aivan samanlaisia kokemuksia, kuin minulla eri asioista. Tämä tieto on huojentavaa.

Kommentoi vapaasti alle, jos haluat jakaa oman koulukiusaamiskokemuksesi 🙂

Vastaa