Lyyrisiä mielenmaisemia

Kevät

Istun kalliolla ja ihmettelen iltaa.

Kuinka kevät tekee tuloaan, kävelen pitkin tuulenvireen siltaa.


Syreenin hurmaava tuoksu….

kuin toinen toistaan hienompien värien ja tuoksujen kilpajuoksu!


Kevään aamurusko on kuin suurempaan usko.

Tarvitakkaan ei uskoa muuhun, kun haukkaan ensimmäisen mansikan suuhun.


Kunhan vain tämän hetken tätä ihmettä katselemme, silloin emme turhia murheita kanna. 

Itsesi elämälle anna, ja kevään ylpeyttä rinnassasi kanna!


Silloin syvemmälle pääsee syntymään kevään ja laulun erään satakielen sä kuulet.

Tällöin kai sä pohdit, ettei loppua tän nyt ajatella tohdi.

Sillä syvemmän rytmin elämän kuulet nyt, uudestaan kaikki on taas syntynyt.


Kiipeä kukkulalle vielä, tunne se ylpeys siellä.

Kun elämä on taas puhjennut kukkaan ja joka rukkaan on sen ilme tarttunut.

On tätä tiedon rytmiä kevään jo jokaiselle karttunut.

Laula siis keväälle oodi ja ilmojen halki anna sen koodin matkustaa.

Selective Focus Photography of White Flowers

Vastaa