Rakas päiväkirja

Hiljaiselolleni on syynsä

Rehellisesti sanottuna minulla on ollut pitkään sellainen tyhjä olo, enkä ole tiennyt, mistä kirjoittaisin. Runosuoneni on kyllä kukkinut, mutta asia aiheet ovat olleet hukassa. 

Olen käynyt terapiassa läpi rankkoja aiheita. Muun muassa narsismiin liittyen lähipiirissä. Eikä miesystävänkään kanssa mene aina ruusuisesti. Plus se, että olen ollut valmistumassa tänä keväänä ja se on pitänyt kiireisenä.

Mutta palatakseni tähän narsismiin, voin sanoa, että uuvuttava matka on sen kanssa kerta kaikkiaan ollut. Eikä sen todellisuuden näyttäytyminen ole näyttänyt irtautuvan elämästäni, valitettavasti. Mutta joka tapauksessa elän nykyään tiedostavammin narsismin vaikutuspiirin uhrina.

Mikä on sitten auttanut minua tiedostamaan uhrin vaivani? Itse asiassa terapia. Kiitos ja kumarrus terapeutilleni. Mutta myös mielialalääkkeen noston kautta mielialani on kohonnut tasapainoiseen elämänsykkeeseen, joten olen voinut alkaa nähdä asioita selkeämmin ja luottaa itseeni ja tunteisiinii, enkä pelkästään peilata toisten halujen läpi omia halujani. Samalla olen herännyt siihen, että minullakin on rajani ja jos en itse pidä puoliani, niin kuka sitten.

Olen kovin kiitollinen myös hoitavalle lääkärilleni, siitä, kuinka kärsivällisesti ja huolellisesti teimme psykoosilääkkeeni suojissa mielialalääkkeen noston. Minulla esiintyi ennen toista psykoosiani ylihilpeyttä, johtuen univajeesta ja mielialalääkkeestä. Ja lääkärit ovat olleet varpaisillani mielialalääkkeen aloittamisesta, jotkut jopa tyrmänneet sen. 

Olen myös päässyt todella hyvin, lähes kokonaan eroon vaikeista sivuoireista, jotka alkoivat psykoosini jälkeen. Eivätkä ne johtuneet lääkkeestä, vaan olivat eräänlaisia ”psykoosin rippeitä”. 

Matalassa mielialassa vellominen nosti näitä sivuoireita esiin todella helposti. Ne ovat rajoittaneet ja kaventaneet elämääni ja sosiaalista elämääni. Ja nyt nostan vain kädet korkealle riemusta, että pian ne ovat poissa! Sillä ne ovat vähentyneet ja häirinneet dramaattisen vähän. Kohta elämäni on mallillaan, niin kuin sen pitääkin ja voin alkaa suunnittelemaan tulevaa ja sitä, mitä haluan elämältäni. Niin jännittävää!

Vastaa