-
Pahimmat pelkoni arjessa ja huono itsetunto
Pelkään paljastetuksi tulemista, sitä että minun heikot kohdat huomataan ulkokuoreni läpi ja aletaan kritisoimaan niitä. Pelkään myös leimautumista oudoksi, kun olen usein varautunut ja ujo. Menisin mielummin syrjään ja tekisin asioita rauhassa yksikseni, ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.
-
Kuinka vapauduin yksinäisyydestä?
Ennen, kuin tapasin nykyisen poikakaverini, olin kokenut yksinäisyyttä monen vuoden ajan. Kun menin ensimmäisen psykoosini jälkeen terapiaan, terapeuttini suositteli minulle Tinderiin menemistä. Ajattelin, että miksikäs ei, sillä kaipasin pitkäaikaista ja kannustavaa seuraa. Tein näin ja muutaman kuukauden päästä tapasin nykyisen poikakaverini. Se oli todella jännittävää aikaa.
-
Koulukiusaaminen ja sen jättämät jäljet minussa
Oletko sinä joutunut kohtaamaan koulukiusaamista jossakin elämäsi vaiheessa? Itse koin kiusaamista lähes koko alakouluajan. Se oli sanatonta kuiskimista seurassa, ilveilyä, tekstiviestien lähettelyä ja joukosta pois potkimista.
-
Uuden vuoden lupaukseni
Onko sinusta negatiivisuus realismia, vai oletko omaksunut positiivisen elämänasenteen? Itse olen monta vuotta ajatellut, että “Eihän minulle voi mitään hyvää tapahtua, kun on jo tapahtunut niin paljon pahaa.” Ja “Ei positiivisuus minussa tule koskaan asumaan”.
-
Yksin olijan monologi
Yksin jäädessä pidemmäksi aikaa alkaa ahdistaa paljon ja tulee masentunut fiilis. Tekisi mieli päästä äkkiä seuraavaan hetkeen, jolloin yksinäisyys päättyy. Vilkuilen kelloa ja olen toivoton. Rintakehässä painaa ja ahdistaa, mielessä jopa masentaa hieman.
-
Häpeän kokemukseni
Tää kirjoitus on pahimmalta mahdolliselta päivältä. Mulle häpeä on lähestulkoon jokapäiväistä ja se ilmenee eri asteisena, silloin kun olen ihmisten kanssa tekemisissä ja varsinkin koulussa. Peilaan muita itseeni ja vertailen heitä itseeni. Yritän olla ystävällinen kaikille. Mietin, olenko tarpeeksi ja mitä muut musta ajattelevat. Olenko typerä tyyppi, vai samaan syssyyn mukautuva tyyppi.
-
Mukavaa aloittaa bloggaaminen!
Olen aina tykännyt kirjoittaa tuntemuksiani ylös, etenkin kun on ollut vaikeaa. Tämä jäi kuitenkin muutamaksi vuodeksi pois, mutta nyt olen taas alkanut kirjoittaa. Silloin pääsee jäsentelemään omia tuntemuksia ja pystyy näkemään omat asiansa ulkopuolisin silmin. Kun näytin joitakin tekstejäni muille, sain niistä kehuja ja siitä syntyi pikkuhiljaa myöskin idea alkaa kirjoittamaan blogia. Toivoisin, että voisin toimia ikäänkuin kokemusasiantuntijana muille ja auttaa samalla muita omien tekstieni avulla.