-
Ahdistus
Ahdistus. Kuin sieluni syvimpien vesien tahdistus. Kuinka se pitääkään otteessaan. On sen tunne suuri, vaikka moitteessaan sitä pidän.
-
Se tyttö, joka ei kaivannut luokseni enää
Se tyttö jäi katselemaan, kun tuuli vain yltyi. Tummuus kyltyi. Itkin rannalla perääsi, vaan en tiennyt. Et kaivannut luokseni enää. Sait kaadettua päälleni suruun pukeutuneen kaavun, se oli kuin levää.
-
Yksin
Aina yksin, yksinäinen. On se kuin keihäs teräväpäinen. Risteää mieli, risteää olemus…olen surkimus. Miksi kaikki palikat on levällään mun mielessä, jotain on nyt pielessä.
-
Joku raja
Rajan hävitin. En enää tahdo nähdä sitä, tää onkin perin vaikeeta, vai mitä? Mitä tahdon mä, ei, en tahdo saada selvää, on tää yhtä näytelmää. Kun joku ääni sanoo yhtä ja toinen toista, ristiriita repii ääntä, aikamoista.
-
Jännitys tiivistyy
Kun astun huoneeseen, pää täyttyy kuvista, joissa olen erillinen, yksinäinen, onneton. En saa vedettyä henkeä, olen ponneton. Huomion kohteeksi joutuminen pelottaa. Se mun sieluani teloittaa. Yritän vain järkeillä, kaikki on hyvin, ei ne mua kato. Mutta entä jos ne kattookin? Ja kattoo pahalla?! Entä jos ne kuiskiikin ja nauraa pahalla?! Kuinka voisin unohtaa? Koulukiusaamisen jättämät arvet...