Psykoosi

ADD epäily ennen psykoosia 

Ennen, kuin sairastuin toiseen psykoosiin, minulla epäiltiin ADD:tä. Se on tarkkaamattomuushäiriön muoto. Oireet ovat keskittymisen ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmat. Siihen ei kuitenkaan liity yliaktiivisuus. Ongelmana voi olla muun muassa tehtävän aloittamisen vaikeus ja sen suunnittelu. Olin jo orastavassa psykoosissa ja sen vuoksi sain ADD:n alustavassa arvioinnissa korkeat pisteet.

Kävin tuohon aikaan harvakseltaan terapiassa ja vasta, kun olo kävi tukalaksi, päätin, että nyt täytyy käydä vähän tiheämmin. Terapeuttini jutteli kanssani hetken ja kun näytin hänelle päiväkirjani tekstejä, hän suositteli minua menemään toiselle lääkärille arvioitavaksi. Katsottiin, onko minun käytöksessä mitään psykoottista. Univajeen takia oloni oli oudolla tavalla sosiaalistunut. Juttu luisti yllättävän hyvin lääkärin luona, siihen nähden, kuinka paljon olin silloin kova jännittämään ja kuinka ahdistunut olin. 

Lääkäri sanoi, että hän epäilee minulla ADD:ta. Hän myös sanoi, että joillakin naisilla, joilla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, on todettukkin myöhemmin ADD.

Lääkäri analysoi testitulokset, jotka olin tehnyt kotona ja hän sanoi että normaaleja nämä eivät ole ja antoi lähetteen neuropsykologiseen tutkimukseen. Olin silloin niin ahdistunut, että olin antanut todella kovia pisteitä eri kohtiin. Esimerkiksi sen, että liikennevaloissa odottaminen on melkein kuin itkisin, eli tuskaisen hankalaa. 

Tutkimus, johon minut lähetettiin, ei ollut tietenkään mikään halpa. Olin nimittäin tutkimuksen teko päivänä jo kunnolla psykoosissa, enkä ollut nukkunut juurikaan, kun testi tehtiin. Sain siis melko ailahtelevaiset tulokset.

Psykoosin jälkeenkin olen huomannut, että minulla on ollut vaikea keskittyä pitkään yhteen asiaan tai saattaa sitä loppuun. Lisäksi aivotyö ja siinä ponnistelu, ovat olleet minulle vaikeita. Myös lukeminen on tuntunut pakkopullalta. 

Vasta lähiaikoina olen huomannut, että minulla on alkanut vapautua kapasiteettia aivoissa enemmän eri asioille ja uuden tiedon päähän painamiselle. Enää kaikki energia ei kulu stressistä selviytymiseen ja minussa on alkanut vapautua tilaa uudelle. 

Jaksan jälleen aktiivisesti seurata esimerkiksi uutisia lehdistä tai lukea vaikkapa kirjaa. Enää se ei tuota ahdistusta tai vastenmielisyyttä tai vaikeutta aloittaa niiden tekemistä. Olen myös huomannut, että minulla on ollut vaikeuksia aikaisemmin pysyä elokuvaa katsellessa kärryillä sen tapahtumista. Mutta edistystä on tapahtunut. 

Joskus siis kova stressi, unettomuus tai uupumus voivat laukaista esimerkiksi ADD:n kaltaisia, hetkellisiä ja ohimeneviä oireita. Kuten vaikeutta keskittyä työhön tai huonomuistisuutta. Energia menee silloin stressistä selviytymiseen ja aivot rajoittavat näillä oireilla kuormituksen yli menevää tekemistä.

Aina, kun tällaisia oireita ilmaantuu, on syytä jarruttaa ja pysähtyä sen äärelle. Mikä elämässä on tällä hetkellä niin kuormittavaa, että oireita syntyy ja miten niitä voisi hoitaa ja ehkäistä. Yksin jääminen näiden asioita pohtimisessa ei kannata. On järkevämpää hakea aikaisemmin apua, kuin liian myöhään. Kun on jo ehtinyt kuormittua yli äyräidensä, niin toipuminen siitä vie huomattavasti kauemmin. Kannattaa siis muistaa ennalta ehkäisevä toiminta. Tämän voin kokemuksella sanoa.

Lue myös:

Vastaa