-
Lämpimästi tervetuloa blogiini!
Olen Toivon lähettiläs. Kirjoitan ja jaan omakohtaisia kokemuksiani psyyken terveyteen ja tasapainoon liittyen. Lisäksi käsittelen tunteita ja elämän vastoinkäymisiä. Toivon, että voisin tätä kautta tuoda ihmisille samaistumispintaa, lohtua ja toivoa.
-
Erityisherkkyys, stressi ja oman sisäisen äänen vahvistaminen
Omien rajojen kuuntelu ei ole aina helppoa. Varsinkaan tällaiselle liian kiltille erityisherkälle. Erityisherkkänä aistii hyvin tarkkaan muiden tunnetiloja ja elekieltä. Tämä havainnoinnin voimakkuus voi korostua varsinkin stressissä, kun on ylivirittynyt.
-
Stressi syö luovuutta
Lapsena luovuutemme kukoistaa. Muistan, kun kaadoin ovenkahvasta teetä vieraille ja nauhoitin kasetille pehmoleluni sanelemia uutisia. Uutisten nauhoitusten avulla käsittelin päivän aikana tapahtuneita asioita mielessäni ja pääsin purkamaan niitä luovalla tavalla.
-
Ahdistus
Ahdistus. Kuin sieluni syvimpien vesien tahdistus. Kuinka se pitääkään otteessaan. On sen tunne suuri, vaikka moitteessaan sitä pidän.
-
Se tyttö, joka ei kaivannut luokseni enää
Se tyttö jäi katselemaan, kun tuuli vain yltyi. Tummuus kyltyi. Itkin rannalla perääsi, vaan en tiennyt. Et kaivannut luokseni enää. Sait kaadettua päälleni suruun pukeutuneen kaavun, se oli kuin levää.
-
Yksin
Aina yksin, yksinäinen. On se kuin keihäs teräväpäinen. Risteää mieli, risteää olemus…olen surkimus. Miksi kaikki palikat on levällään mun mielessä, jotain on nyt pielessä.
-
Tiedote: Mieliblogi nyt myös instagramissa!
Mieliblogi on nyt myös instagramissa! Ota ihmeessä seurantaan! 🙂 https://www.instagram.com/mieli_blogi/
-
Oman sisäisen minän vahvistaminen on monimutkainen prosessi
Olen huomannut, kuinka olen muuttunut vuosien varrella hurjallakin tavalla. Olen kasvanut ja tehnyt työtä jännittäjän ja vetäytyjän roolista pois. Vihdoin olen alkanut nähdä tunnelin päässä valoa.
-
Joku raja
Rajan hävitin. En enää tahdo nähdä sitä, tää onkin perin vaikeeta, vai mitä? Mitä tahdon mä, ei, en tahdo saada selvää, on tää yhtä näytelmää. Kun joku ääni sanoo yhtä ja toinen toista, ristiriita repii ääntä, aikamoista.
-
Jännitys tiivistyy
Kun astun huoneeseen, pää täyttyy kuvista, joissa olen erillinen, yksinäinen, onneton. En saa vedettyä henkeä, olen ponneton. Huomion kohteeksi joutuminen pelottaa. Se mun sieluani teloittaa. Yritän vain järkeillä, kaikki on hyvin, ei ne mua kato. Mutta entä jos ne kattookin? Ja kattoo pahalla?! Entä jos ne kuiskiikin ja nauraa pahalla?! Kuinka voisin unohtaa? Koulukiusaamisen jättämät arvet...
-
Oma sisäinen tahto ja rajat
Kuinka monella on joskus vaikea laittaa rajat esimerkiksi läheisilleen, mutta on liian kiltti, ettei osaa sanoa ei? Itse olen vasta opettelemassa tätä. Se on ollut minulle niin automaattista. Miellyttämisen tarve on niin tiukassa minussa, etten halua tuottaa kenellekään mahdollista mielen pahoittamista. Näin en uskalla aina tuoda selkeästi omia mielipiteitäni esille. Mutta minun ei ole pakko tehdä jotakin vain siksi että se toisi toiselle hyvän mielen, jos se ylittää jonkin kynnyksen minussa. Tässä on opeteltavaa, jotta opin kunnioittamaan muun muassa omia voimavarojani.